Bernerin liikenneselvitys ja miksi Suomella menee niin huonosti
Tämä blogi on julkaistu alunperin osoitteessa puheenvuoro.uusisuomi.fi.
Liikenne- ja viestintäministeriön SELVITYS liikenneverkon kehittämisestä synnytti vähemmän yllätyksellisesti valtavan kohun. Minun kokemukseni mukaan vain pieni osa kriittisistä äänistä oli vaivautunut pohtimaan SELVITYKSESSÄ mainittuja ehdotuksia asiallisesti siinä, missä valtava enemmistö veti taas kerran primitiivireaktiot ja pikkuhousut vakoseen ihan vain varmuuden vuoksi, onhan SELVITYKSESTÄ vastaava ministeri väärästä puolueesta tai jotain. Tämä kohu viimeistään todisti älyllisen laiskuuden muuttuneen Suomessa hyveeksi, jota ei enää tarvitse hävetä, vaan päin vastoin sen julkinen esittely on muuttunut meriitiksi, jolla voi jopa päästä eduskuntaan asti.
Tässä vaiheessa kyse on kuitenkin vasta SELVITYKSESTÄ, jonka tekemiseen hallitusohjelma Berneriä ja ministeriötään velvoittaa. Tästä on vielä pitkä matka edes lakiesityksiin ja vielä pidempi matka vahvistamiseen laiksi, se tuntui monelta kriitikolta unohtuvan.
Tämä SELVITYS on leimattu hallituksen ammattitaidottomuudeksi, koska esimerkiksi valtiovarainministeriö ei vielä seiso siinä esitettyjen uudistusten takana. Jos pöytään olisi tuotu kaikkien asiaan liittyvien ministeriöiden keskenään toteutuskelpoikseksi hioma esitys, niin hallituksen olisi syytetty valmistelevan lakia salassa ja halveksuvan avointa demokratiaa. Näin kävi muun muassa sähköisen viestinnän tiedustelun, metsähallituslain ja niin monen muun uudistuksen kohdalla, joista pääsi ennakkotietoja julkisuuteen. Nyt kun sille paljon vaaditulle kansalaiskeskustelulle annetaan ihan tietoisesti tilaa, niin sekään ei ääliöille kelpaa.
Yksi yleinen virheellinen käsitys SELVITYKSESTÄ on se, että tieliikenneverkkoja ollaan yksityistämässä. Sama lauluhan kuultiin jo vuosi sitten, kun SELVITYS laitettiin työn alle populistisen mölinän saattelemana. Todellisuudessa SELVITYKSEEN sisältyy vain ehdotus liikenneverkkojen yhtiöittämisestä, ei yksityistämisestä. Yhtiöstä 65 % omistaisi valtio ja 35 % maakunnat jyvitettynä tieverkoston määrän funktiona, eli kyseessä olisi julkinen yhtiö, jota ohjaa mm. valtion omistajaohjauspolitiikka.
Kun väylien rahoittaminen on historiallisesti ollut eduskunnan hallussa, on saatu aikaiseksi lähinnä hallituksen kokoonpanosta riippuvaista ja ennalta-arvaamatonta siltarumpupolitiikkaa, jossa kansanedustajat yrittävät kilvan siirtää autoilijoiden euroja omien kotikuntiensa väylähankkeisiin tullakseen valituiksi uudestaan.
Liikenne- ja viestintäministeriön budjetti vuodelle 2015 oli 2,9 miljardia euroa siinä, missä pelkästään tieliikenteestä kerätty polttoainevero oli 2,8 miljardia euroa. Kun mukaan lasketaan autoveron ja ajoneuvoveron tuotto, niin summa on 4,6 miljardia. Alvit ja muut tieliikenteen verot mukaan lukien tienkäyttäjiltä peritään lähes 7,8 miljardia euroa vuosittain. Siinä vähän perspektiiviä siihen, millaisina lypsylehminä autoilijoita tässä maassa kohdellaan.
Kaikista helpoin ja oikeudenmukaisin tapa hoitaa tieliikenteen verotus olisi siirtyä pelkästään polttoaineverotukseen ja tietulleihin. Polttainevero on helppo tapa kerätä veroja tienkäytön ympäristöhaittojen funktiona ja tietullit taas tienkulutuksen funktiona. Tietullit voidaan kerätä vaikka pienellä autoon kiinnitettävällä sondilla, joka voidaan lukea tulliportilla moottoritienopeuksissa. Näin väistettäisiin esimerkiksi GPS-seurantaan liittyvät tietoturvaongelmat. Mutta tämä olisikin yksinkertaisuudessaan niin kaunis järjestelmä, ettei sitä Suomessa todennäköisesti tulla koskaan näkemään.
Varsin yleinen väite verotuksen painopisteen muuttamisesta polttoaineverotukseen on se, että sähköautojen yleistyessä polttoaineveron verokertymä pienenee liikaa. Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, koska sähkökin on polttoainetta, jota voidaan verottaa varsin helposti. Ja toisaalta, jos se niin kovasti suitsutettu yksityisautoilun loppu ja autojen määrän radikaali väheneminen häämöttää jo lähitulevaisuudessa, niin ei tieinfran ylläpito voi perustua autojen ostamisen verottamiseen, vaan niiden käytön verottamiseen.
Muuttumattomana vaalikausien välissä on säilynyt vain narina suomalaisten liikenneinfrastruktuurin huonosta kunnosta ja korjausvelasta, joka on jo yli 2,5 miljardia euroa. Yhtiöittämisen myötä liikenneinfraa voisivat hallinnoida alansa ammattilaiset ja EU-tukien hakeminen väylähankkeille helpottuisi. Infran myyminen yksityisille yrityksille onnistuu kyllä tarvittaessa ilman yhtiöittämistäkin, joten naukuminen yksityistämisestä edes ole argumentti tässä keskustelussa.
Muutenkin voi vain ihmetellä yhtiöittämisen aiheuttamaa lohdutonta märinää, kun käytännössä iso osa esimerkiksi paikallisista energiayhtiöistä on kuntien ja kaupunkien omistuksessa. Eipä näy montaa ihmistä kitisemässä esimerkiksi Helsingin Energian, Oulun Veden tai Tampereen Sähkölaitoksen yhtiömallista, joten miksi liikenneverkkojen vieminen julkisomisteiseen yhtiöön niin yskittää? Jos yhtiöiden toiminnan läpinäkyvyys mietityttää, niin silloin kannattanee vaatia muutoksia yhtiölakiin sen sijaan, että vain yrittää roikkua kynsin hampain siinä todellisuudessa, mihin kukaan ei ole tyytyväinen.
Oppositiopopulismilta ei taaskaan voinut välttyä, kun Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö keräili irtopisteitä marmattamalla autokaupan pysähtymisestä ja markkinahäiriöistä. Eipä ole autokaupan tila tai markkinahäiriöiden luominen aikaisemmin huolestuttanut yksityisautoiluvastaiseksi profiloitunutta Vihreää puoluetta, jonka ponnisteluiden seurauksena esimerkiksi tuulivoimalle maksetut tuotantotariffit ovat osaltaan olleet tuhoamassa pohjoismaisia energiamarkkinoita.
Suomalainen taantumuksellisuus ja selkäänpuukotuksen kulttuuri loisti myös hallituksen sisäisestä kommentoinnista. Perussuomalaisten Sampo Terho ja myöhemmin Timo Soini kerkesivät molemmat lyömään Bernerin SELVITYKSEN maahan tarjoamatta minkäänlaista järkevää analyysiä sen sisällöstä tai syytä valitsemalleen kannalle vaikka vielä vaalien alla autoveron poisto oli yksi persujen pääteemoista. Todennäköisesti kyse onkin tahallisesta poliittisesta jarruttamisesta neuvottelupääoman kerryttämiseksi. ”Herrojen huvikuunareiden ja juppikoottereiden” lisäverotus on ollut hallituksessa vastatuulessa, joten persut vastustavat nyt kaikkia hallituksen sisältä tulevia ajatuksia saadakseen neuvoteltua oman pölhöpopulistisen aloitteensa läpi.
Kerkesipä myös Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo täsmentämään, että autoverosta ei olla luopumassa. Että huoli pois vaan kansalaiset, autoverotusta ei tulla laskemaan, joten suomalaisilla ei jatkossakaan tule olemaan varaa uudempiin ja turvallisempiin autoihin! Hyvä että tuli selväksi, mutta millä ihmeen logiikalla tämä ilmoitus pitäisi selittää itselle positiivisena ja rauhoittavana asiana? Siten, että 13 vuotiaan Toyotani arvosta ei sulanutkaan paria euroa ja saan olla sen kanssa naimisissa vielä vähintään 10 vuotta ennen kuin minulla on tässä riistoverotuksen luvatussa maassa ostaa uudempi kosla?
Ainoa isompi moka Bernerin SELVITYKSEEN liittyen oli se, että sen läpi viemisen ilmoitettiin olevan tavoite vuodelle 2018, kun olisi vain pitänyt täsmentää, että tämä on hallituksen tilaama SELVITYS. Nyt kuluttajat ennakoivat hankintojaan kohun saattelemana ja autokauppa tyssäsi hetkeksi kuin seinään. Toisaalta, mikään selityksen määrä ei tehoa ihmisiin, jotka ovat päättäneet olla käyttämättä aivojaan, kuten Iltasanomien entinen auto- ja liikennetoimittaja Manu Tuppurainen, joka syytti hallituksen jo vieneen häneltä 7 000 euroa vaikka Berner oli jo yli viikkoa aikaisemmin ilmoittanut, että jo maksettuja autoveroja voidaan kompensoida taannehtivasti esimerkiksi myöntämällä kevennyksiä tuleviin käyttömaksuihin.
Reaktiot Bernerin luotsaaman ministeriön SELVITYKSEEN ovat malliesimerkki siitä, miksi Suomen kansantalous yskii, miksi nuoret sekä koulutetut osaajat haluavat täältä pois ja miksi täällä yleisesti ottaen niin moni asia on täällä täysin perseestä. Kun kerran vuosikymmenessä joku kehtaa esittää jonkin uuden ajatuksen, niin kaikki hyökkäävät kimppuun ja torppaavat ehdotuksen vaistomaisesti suomatta asian pohtimiseen edes puolikasta ajatusta. Ei järkevää analyysiä, ei kompromisseja, ei neuvottelua, ei ratkaisumallien hakemista eikä asiallista kritiikkiä, vaan niin kaverit kuin vihamiehetkin vetävät ehdotuksen tekijän kölin ali ja selkään tökätään vielä puukot kaupantekijäisiksi. Näin saadaan Suomessa juhlapuheissa ja vaalitilaisuuksissa ylistetty, mutta todellisuudessa halveksittu, tulevaisuuteen katsova edistysmielisyys kitkettyä ja opetettua dissidentit puhumaan metsäteollisuudesta, sotakorvauksista, verojen korottamisesta ja valtion monopolien ylläpitämisestä aivan niin kuin ne johtaisivat Suomen tarujen myyttiseen suuruuden aikaan.
Täällä ei haluta nähdä, ei edes harkita, mitään uutta. Suomi-laivan ruorissa maatamme pakonomaisesti menneisyyteen luotsaavien johtajien tärkein tehtävä on jankuttaa mantraa siitä kuinka ”Näin nämä asiat on aina ennenkin tehty” ja “isot laivat kääntyvät hitaasti”. Mutta kaikki hyvin rakkaat ystävät, mikään ei sittenkään muutu ja taantumuksen aika jatkuu! Onneksi LVM:n SELVITYS ammuttiin jopa sen tilanneen hallituksen toimesta alas ja Berner vietiin roviolle kokemaan kylänväen raivo.
En voi olla ajattelematta, että tämä sama mentaliteetti leimaa lähes koko yhteiskuntaamme poislukien uuden sukupolven luotsaamat yritykset, jotka ovat nousseet arvoltaan jopa miljardikerhoon ja edustavat aloillaan maailman huippua. Luuletteko, että Supercellillä, Roviolla, Fingersoftilla tai muissa uuden ajan kasvuyrityksissä yrityskulttuuri on edellä kuvatun kaltainen? Minä veikkaan, että menestyvissä yrityksissä niin hyvät kuin huonotkin ehdotukset punnitaan harkiten, eikä keskustelua käydä, saati päätöksiä tehdä, primitiivisten vihantunteiden vallassa. Työskentelisitkö itse mielelläsi yrityksessä, jossa jokainen ideasi ja ääneen lausuttu mielipiteesi johtaisi julkiseen häpeärangaistukseen? Olisiko sellainen yritys mielestäsi potentiaalinen tulevaisuuden menestyjä?
On vaikeaa nähdä Suomea tulevaisuuden menestyjäkansakuntana, kun kansalaiset ruohonjuuritasolta aina maan korkeimpaan johtoon asti elävät 1960-luvun management by Perkele-unelmaa yrittäen tappaa kaiken keskustelun epäterveiden rakenteiden muuttamisesta. Ironisinta, ja toisaalta vittumaisinta, tässä hommassa on se, että joudun puolustamaan kepulaisia muiden puolueiden taantumuksellisuudelta.
https://www.lvm.fi/-/yhtiomalli-ratkaisisi-liikenneverkon-rahoituksen-919842
http://yle.fi/uutiset/3-7044492
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016022821188491_uu.shtml
http://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/suora-linja-miksi-lakia-valmistellaan-salassa/
http://yle.fi/uutiset/3-5062909
http://www.aut.fi/tilastot/verotus_ja_hintakehitys/valtion_verotulot_tieliikenteesta
http://www.iltasanomat.fi/autot/art-2000005044698.html
http://yle.fi/uutiset/3-7687393
http://yle.fi/uutiset/3-9416603
http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005055386.html
http://www.iltasanomat.fi/autot/art-2000005053586.html
http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/art-2000005037520.html