Kulttuurierojen hyväksyminen on edellytys maahanmuuttajien kotoutumiselle

Tämä teksti on julkaistu aiemmin osoitteessa puheenvuoro.uusisuomi.fi.

Riipaisin tällaisen vastineen Hesarin mielipidekirjoitukseen, jossa kaksi professoria väittivät, ettei seksuaalirikoksissa missään tapauksessa voi olla kyse kulttuurista.

”Helsingin yliopiston professorit Sarah Green ja Tuija Pulkkinen kirjoittivat taannoisessa mielipidekirjoituksessaan (HS 23.1), kuinka seksuaalirikoksissa ei ole kyse kulttuurista tai etnisyydestä, viitaten mm. Oulun hyväksikäyttöepäilyihin. Näen kirjoituksessa ikävä kyllä enemmän ristiriitoja kuin akatemian edustajilta vaadittavaa, tieteellisesti perusteltua, lähestymistapaa.

Professorit kieltävät kulttuurin merkityksen seksuaalirikoksissa, mutta sanovat heti seuraavassa lauseessa syyn olevan “laajalle levinnyt arvomaailma” ja “syvälle juurtuneet käsitykset” sukupuolten keskinäisestä nokkimisjärjestyksestä. Määritelmällisesti nämä ovat yksi ja sama asia, kulttuuri kun tarkoittaa yhteisöllistä käsitystä normeista, arvoista ja hyväksyttävistä sosiaalisista toimintatavoista.

Kirjoittajat kiistävät seksuaalirikollisuuden kytkeytyvän kulttuuriin, vaan ennemminkin sukupuoliin, koska muuallakin maailmassa miehet raiskaavat. Yhtä erikoista olisi väittää, ettei liikennekuolemat liity kulttuuriin, koska ympäri maailmaa ajetaan kolareita. Silti esimerkiksi Suomen ja Thaimaan välinen ero liikennekuolemissa on lähes kymmenkertainen ja jokainen koskaan sikäläisillä maanteillä matkustanut kyllä ymmärtää, että ero Suomen tilastoihin liittyy nimenomaan kulttuuriin, ei esimerkiksi sukupuoleen tai ihonväriin.

Kaikesta huolimatta, kulttuurin merkitystä on turha sen enempää vähätellä kuin ylikorostaakaan. Tämä koskee niin netin kovaäänisimpiä maahanmuuttovastustajia kuin suomalaisesta “raiskauskulttuurista” ja “patriarkaatista” löyhiä hypoteesejaan kirjoittelevia sukupuolentutkijoitakin.

Suomi ei ole patriarkaatin hallitsema raiskauskulttuuri, muun väittäminen vaatii todellisuuden rajojen rajua venyttämistä. Täällä naisia ei nähdä miehiä alempiarvoisina, lainsäädäntömme on siitä hyvä esimerkki. Suomalaisia naisia ei institutionaalisesti estetä valitsemasta koulutusalaansa, uraansa, kumppaniaan tai asuinpaikkaansa. Raiskaus on silmissämme halveksuttavimpia rikoksia, josta noustaan vaatimaan kovempia rangaistuksia muutaman kuukauden välein, tekijän ihonväriin katsomatta. Suomi on tilastollisesti maailman parhaimpia maita niin naisille, miehille kuin muillekin ihmisryhmille.

Moni Suomeen viime vuosina päätynyt maahanmuuttaja taas tulee nimenomaan patriarkaatin hallitsemista maista, joissa miehillä on absoluuttinen määräysvalta niin yhteiskunnassa kuin perheissäkin. Kulttuureista, joissa naisilla ei ole esimerkiksi vapautta kouluttautua tai valita puolisoaan, vaan heitä silvotaan ja raiskataan osana paikallista tapakulttuuria.

Jos ette usko, niin tehkää mielikuvaharjoitus: Lähettäisittekö tyttärenne parin kilometrin iltalenkille mieluummin suomalaisen vai afganistanilaisen kaupungin kadulle? Miksi?

Kollektiiviset syytökset ovat väärin ja rikoksista vastaa aina vain rikoksen tehnyt. Ratkaisujen löytäminen maahanmuuton negatiivisiin lieveilmöihin on kuitenkin mahdotonta, jos emme hyväksy tosiasioita. Miten saamme saamme maahanmuuttajat kotoutumaan, eli hyväksymään arvomme, humaanin oikeuskäsityksemme ja sosiaaliset normimme, jos akatemian edustajat puurouttavat julkisen keskustelun itsensä tai todellisuuden kanssa ristiriidassa olevilla analyyseillä?

Tere Sammallahti
DI, kansanedustajaehdokas (kok.)
Espoo

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005974106.html

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_traffic-related_death_rate