Metsien hakkuukiintiöiden vähentäminen – Väärä ratkaisu oikeaan ongelmaan

Pari vuotta sitten itseään ”ympäristöjärjestöiksi” ja ”ympäristöpuolueiksi” kutsuvat tahot nostivat hiilinielu-termin aseeksi poliittiseen kamppailuun. Termi on niin yksinkertainen ja kiva, että siitä on vähitellen tullut koko suomalaisen ilmastopolitiikan kulmakivi. Ilmastotavoitteisiin ei kuulemma päästäisi, ellei suomalaisia metsiä mikro-optimoida hiilinielu-museoiksi. Väärin.

Aluksikin, hiilinielujen mikro-optimointi ei puutu siihen todelliseen ympäristöongelmaan eli liian suureen fossiilisten kuluttamiseen. Hakkuukiintiöiden raju laskeminen myös tarkoittaisi metsäteollisuuden investointiympäristön heikkenemistä, mikä taas tuhoaisi työpaikkoja ja heikentäisi kansantaloutta. Ympäristöongelmien taklaamiseen tarvitaan rahaa, joka on parempi ottaa kotimaisesta kestävästi kasvatetusta metsästä kuin kehittyvien maiden metsistä. Suomalaisen metsäteollisuuden tarvitsema raaka-aine tuodaan ulkomailta, jos sitä ei saa kotimaasta. Itse en voisi tällaista nimbyilyä (not in my backyard) hyväksyä.

Tosiasiassa Suomen metsiä hoidetaan äärimmäisen hyvin ja niissä biomassa kasvaa nostetuista hakkuukiintiöistä huolimatta. Tämä ei tietysti tarkoita, etteikö metsiä voisi suojella lisää tai biodiversiteettiä pyrkiä suojelemaan, mutta valitus hakkuukiintiöiden nostamisesta on keskittymistä epäolennaiseen. Se vieläpä osoittaa äärimmäistä kaksinaismoraalia tahoilta, jotka eivät hyväksy ydinvoiman rakentamista fossiilisten energiamuotojen syrjäyttämiseksi.

Pidetään huolta Suomen metsistä ja metsien biodiversiteetistä, mutta ei tehdä maailman vastuullisimmin hoidetuista metsistä museoita. Jatketaan mieluummin metsänhoidon sekä metsäteollisuuden kehittämistä, ja myydään tietotaitoa niihin maihin, joissa metsäluonto oikeasti on apua vailla. #terestroika

Voit katsoa animaation Euroopan metsien kehityksestä täältä.