Miksi muutosneuvottelut aloittava SAK ei ole käyttänyt omia työllistämispoliittisia keinojaan muutosneuvotteluiden välttämiseksi?

”Ammattiyhdistysjohtajat ja vasemmistopoliitikot ovat viime aikoina neuvoneet ahkerasti eduskunnan hallitusta työllistämispolitiikassa. Esimerkiksi SAK:lta olemme kuulleet visioita neljän päivän työviikosta ja työelämän laatuun satsaamisesta. Vasemmistopuolueet taas ovat puhuneet velalla maksetuista ”tulevaisuusinvestoinneista” ja työelämäsääntelyn kiristämisestä kasvun avaimina. SAK näyttää epähuomiossa jättäneen nämä keinot käyttämättä muutosneuvotteluiden ja mahdollisten irtisanomisten välttämiseksi”, Sammallahti huomauttaa.

Sammallahden mielestä SAK:lla on nyt loistava paikka todistaa neljän päivän työviikon toimivuus työn tuottavuuden parantajana.

”Ajattelen, että SAK:n olisi hyvä ottaa radikaaleimmat esityksensä käyttöön välttääkseen ilmoittamansa jopa 20 henkilötyövuotta koskevat irtisanomiset. Eihän kellään, etenkään SAK:lla itsellään, ole syytä epäillä SAK:n johtajien mainostamia neljän päivän työviikon vaikutuksia työtehoon ja työhyvinvointiin, eihän? Tämä saattaisi tosin vaatia paikallisen sopimisen laajentamista, jota SAK itse vastustaa. Toivottavasti SAK:n työntekijöillä on taustallaan hyvä ammattiliitto valvomassa etujaan työnantajan mielivaltaa vastaan”, Sammallahti toteaa.

Sammallahti myös peräänkuuluttaa entisten työväenpuolueiden aktiivisuutta ahkerien työtä tekevien suomalaisten edunvalvojina.

”Vasemmistopuolueet, kuten SDP ja Keskusta, ovat maalanneet kauniita visioita loputtomalla velalla kustannetuista ”tulevaisuusinvestoinneista”, joilla kuulemma siivitetään Suomen talous kasvuun. Nyt vasemmistolla on tilaisuus nousta puolustamaan duunareita vaatimalla SAK:ta ottamaan velkaa muutosneuvotteluiden välttämiseksi. Miljardiomaisuuden päällä istuvat SAK:n jäsenjärjestöt varmasti antavat tovereille solidaarisuuslainan pian itsensä takaisin maksavaan investointiin. Työnantajan ahneus ei saa olla este työntekijän etujen puoluestamiselle. Uskoni työväenliikkeen keskinäiseen solidaarisuuteen on vankkumaton”, Sammallahti kannustaa.

Sammallahti näkee, että porvarihallituksen väsymättömänä kirittäjänä tunnettu SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta pystyy toimimaan esimerkkinä koko maan yrityskentälle.

”SAK on toisinaan joutunut julkisesti ojentamaan suomalaisia yrittäjiä ja yritysjohtajia, jotka kompuroivat jopa ennalta-arvattavien markkinoiden, kevyen sääntelyn sekä kohtuullisen verotuksen lempeässä syleilyssä. Pian ei onneksi enää tarvitse, kun SAK:n johto näyttää elinkeinoelämän johtajille, miten työyhteisö luotsataan talouskurimuksen läpi joutumatta tinkimään mistään”, Sammallahti päättää toiveikkaana.