SDP – Ikuisen vapun puolue

Tämä blogi on julkaistu alunperin osoitteessa puheenvuoro.uusisuomi.fi.

Vapun työväenmarssit toteuttivat jälleen vanhaa tuttua kaavaa: Vasemmistopuolueet ja ammattiyhdistysliike yrittivät pelotella ihmisiä poliittisten vastustajien loputtomalla pahuudella ja lupasivat messiaanisesti vapahdusta kuuliaisille kannattajilleen. Oli jupinaa nuorten, työttömien, työntekijöiden, naisten, sairaiden, lasten ja lähes kaikkien muidenkin kyykyttämisestä muka ihmisiä vihaavan hallituksen toimesta. Puheissa vaadittiin tiukempia työehtoja, isompia palkkoja, lyhyempiä työpäiviä sekä pelättiin antaumuksella vanhaa kasvotonta vihollista, uusliberalismia.

Vaalivuoden kunniaksi vappupuheita siivittivät myös ne tuhoisat vaalilupaukset, joilla erilaiset eturyhmäpoliitikot ja populistit aikovat taata itselleen muhkean äänisaaliin sekä tukevan kiinnityksen vallankahvaan. Ketään ei tuntunut huolettavan se, että Suomi velkaantuu edelleen rajusti, kymmenettä vuotta peräkkäin. Edes pikkuhiljaa hiipumisen merkkejä osoittava talouskasvu tai jatkuvasti maailmantalouden yllä leijuva kauppasodan pelko ei lannista suomalaisten verorahoja vaanivia naminami-poliitikkoja, joilta ei takuuvarmasti lopu muiden rahat kesken ennen kuin vaalitulokset on julkaistu.

Muiden hyvästä yrityksestä huolimatta, shown varasti kirkkaasti Antti Rinteen johtama Sosialidemokraattinen puolue. Eikä ihme, onhan Rinne jälleen valjastanut vastuuttomien vasemmistopopulistien toimivan vaalireseptin, eli luvataan omille eturyhmille lisää rahaa, viulut maksaa joku muu. Näin kaikki voittavat eikä kukaan häviä, eikö vain? Monia tämä tietysti naurattaa, mutta kannattaa muistaa, että tuollaisilla puheilla on ennenkin kotiutettu vaalivoittoja ja pääministerin pestejä.

Vappupuheessaan Rinne aloitti sen vaalivuosille tyypillisen huutokaupan, jonka voittaa eniten tulonsiirtoja omille äänestäjilleen lupaava puolue. Rinteen strategia oli nokittaa heti kärkeen lupaamalla sadan euron korotuksen eläkkeisiin, onhan SDP:n jäsenkunta keskimäärin iäkkäintä muihin eduskuntapuolueisiin verrattuna.

Toki Rinne tajusi astuneensa miinaan, kun esimerkiksi Eläketurvakeskus laski lupauksen maksavan eläkerahastoille 1,4 miljardia euroa vuodessa. Tosin oli se summa mikä tahansa, niin sen verran lisäeuroja eläkerahastoista lähtisi joka vuosi, kunnes eläkeläisten määrä lähtee laskuun, koko eläkejärjestelmä romahtaa omaan mahdottomuuteensa, tai joku tuleva hallitus uskaltaa pedata itselleen varman vaalitappion leikkaamalla eläkkeitä. Kuin kirsikaksi läpimädän kakun päälle Rinne muisti kertoa, ettei nämä miljardit eurot eläkemaksujen korotuspainetta muka rasittaisi nuorten kukkaroita vaikka eläkemaksujen vääjäämätön korotus tarkoittaa nimenomaan käden työntämistä nuorempien sukupolvien taskuun.

SDP:n ensimmäinen vaihtoehto nuorten ryöstämiselle oli sinällään verotusta hieman harmonisoiva lähdevero, joka kuitenkin leikkaisi eläkerahastojen tuottoja n. 40 miljoonaa euroa vuodessa. Twitterissä SDP:n veropoliittinen asiantuntija kertoi, että systeemi voidaan tehdä palkansaajille ja eläkerahastoille kustannusneutraaliksi, mutta silloin hupenisi myös lähdeverosta saatava verotuotto. Ja koska SDP:n taannoin julkaisemassa vero-ohjelmassa ansiotuloverotuksen progressiota halutaan jyrkentää, veikkaan vaalilupausten maksajaksi joka tapauksessa sitä suomalaisten vähemmistöä, joka vielä maksaa enemmän veroja kuin saa tulonsiirtoja. Toisin sanoen luvassa on lisää veroja, vähemmän palkintoa omasta työstä.

Toisena keinona Rinne esitti, ettei koko satasen korotusta tehtäisikään seuraavan hallituskauden aikana, vaan SDP:n johdolla pieniä eläkkeitä korotettaisiin ensin vähän, ja sitten seuraavalla, ja ehkä vielä sitäkin seuraavalla hallituskaudella vielä uudestaan. Sitä Rinne ei tosin kertonut, millä mandaatilla hän käskee seuraavat kolme hallitusta, yli 10 vuoden ajan, lunastamaan SDP:n vuoden 2019 vaalilupaukset, mutta mitäpä pienistä.

Jos SDP:n vappupöhnässä annetut lupaukset menevät läpi, ja pyramidihuijauksen kaltaista eläkejärjestelmäämme tekohengitetään entistä suuremmilla eläkemaksuilla, joutuvat maksajiksi nimenomaan nuoremmat sukupolvet, jopa vielä syntymättömät sellaiset, joiden hyvinvoinnista oppositio on viime vuodet ollut niin kovin huolissaan. Muistuttaisin, että tällä hetkellä eläkemaksu on keskimäärin 24,4 % palkasta, eikä maksujen kasvamiselle näy loppua.

Surullisinta on, että näinkin räikeällä lupauksella nuorempien sukupolvien ryöstämisestä SDP ei käytännössä voi hävitä. Nuorten heikon äänestysaktiivisuuden takia tuolla lupauksella voi aivan hyvin voittaa seuraavat vaalit, minkä jälkeen pienimpiä eläkkeitä korotetaan, eläkejärjestelmän kestävyys notkahtaa ja vahingot korjataan korottamalla eläkemaksuja entisestään. Jos poliittinen vastustaja uskaltaa laittaa hanttiin, leimaa SDP heidät köyhien eläkeläisten vihaajiksi ja kerää lisää poliittisia irtopisteitä.

Pari päivää eläkelupauksen jälkeen SDP oli taas kansantalouden haaskalla. Omien sanojensa mukaan Rinne ei ole nähnyt asiaan liittyviä laskelmia, mutta silti hän ehdotti lapsilisien verottamista taloudellisen eriarvoisuuden vähentämiseksi. Kelassa on jo räknäilty demarien ehdotusta ja todettu, että sen toteutus itse asiassa kasvattaisi taloudellista eriarvoisuutta ja vaatisi lapsilisien korottamista n. 70 %, eli noin miljardi euroa lisämenoja per vuosi. Maksajaa tuolle miljardille Rinne ei tietenkään kertonut.

Joku vääräleuka voisikin Rinteen lausunnon perusteella tulkita SDP:n puheet veropohjan tiivistämisestä niin, että niin kauan kuin ihmisillä jää arjessa rahaa muuhunkin kuin aivan välttämättömään, on veropohjassa reikä, joka pitää tilkitä kasvattamalla veroja.

Huolestuttavaa Rinteen jutuissa ei ole pelkästään niiden tuhoisa luonne kansantalouden suhteen vaan erityisesti se, että moni uskoo noita puheita aina tavan äänestäjistä SDP:n puolueaktiiveihin asti. Esimerkiksi Demarinuorten puheenjohtaja Mikkel Näkkäläjärvi esitti Demarinuorten nimissä vielä Rinteenkin matematiikkaa oudompia laskelmia. Niiden mukaan demarinuoret puristaisivat lapsilisistä verottamalla 500 miljoonaa euroa ja jakaisivat saman rahan eteenpäin korotettuina lapsilisinä ja varhaiskasvatuksen budjettirahoina. Tällä veroastetta nostavalla ikiliikkujalla ei ilmeisesti olisi mitään negatiivista vaikutusta varsinkaan nuorten sukupolvien tai palkansaajien ostovoimaan, eikä se ilmeisesti myöskään syventäisi kannustinloukkuja aivan siinä matalapalkka-alojen kynnyksellä eläville. Mutta mitäs sitä syvällisemmästä talouden dynamiikkaa tutkivasta analyysista, kun on vaalit voitettavana!

Että näillä mennään. Olisinpa kuullut vasemmistopuolueiden ja AY-järjestöjen kärkinimiltä edes yhden vappupuheen, jossa olisi tarjottu korkeampien verojen ja suurempien tulonsiirtojen sijaan enemmän palkintoa omasta työstä. Siinä puheessa olisi voitu kertoa, että nimenomaan työllä luodaan ne pääomat, joilla tukea tarvitsevia autetaan. Vappupuheen ryyditettynä lupauksilla hyväveli-verkostojen murskaamisesta, julkisen sektorin menojen leikkaamisesta ja jakovarapoliitikkojen tyhjien lupausten paljastamisesta olisin ottanut ilolla vastaan.

Sen puheen pitäjä olisi voinut samalla kertoa, kuinka kauppasodan, asuntokuplan tai tai uuden humanitaarisen kriisin aiheuttaman talousshokin, sekä sitä seuranneen taantuman, koittaessa Suomi menee armotta polvilleen ja kansainvälisen valuuttarahaston ohjaukseen. Ja että todennäköisesti mitään ulkopuolista kriisiä ei edes tarvita, koska Suomen kansantalous seisoo joka tapauksessa savijaloilla: Tarpeellisia työmarkkina-, sosiaaliturva- ja veroreformeja ei ole saatu aikaiseksi samalla, kun keskellä kiivainta nousukautta Suomi edelleen velkaantuu rajusti.

Vaan eipä sovi odottaa realismia vaalivuotena, silloin vaalikarjalle on tarjolla pelkkää naminamia, eikä maailmantalouden tuulet puhaltele suomalaisen politiikan huipulle asti. Niinpä meillä on nyt syytä pelätä, että suomalaisen kansantalouden ikuinen vappu jatkuu, kunnes veronmaksajilta loppuu varastettava ja tutut lakkaavat vippaamasta.

Vappusima sumensi vaalipöhnässä riehuvien jakovarapoliitikkojen silmät jo vuosikymmeniä sitten, ja ainakin minä pelkään, että moni äänestäjä haksahtaa vielä kymmenen vuoden taantumankin jälkeen helppoon. Yhdenkään alle 50-vuotiaan, ja erityisesti alle kolmekymppisen, ei ole minkään valtakunnan järkeä äänestää tällaisilla lupauksilla seuraaviin vaaleihin ratsastavia ikuisen vapun puolueita. Muistakaa: Silloin, kun jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei todennäköisesti ole totta.

https://yle.fi/uutiset/3-9528779
https://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_valtiontalous.html
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/247698-laskelma-paljastaa-antti-rinteen…
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/247634-antti-rinne-selittaa-kovaa-elake…
https://www.is.fi/politiikka/art-2000005677356.html
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005657568.html
https://veropolitiikka.blog/2018/05/02/osingot-valuvat-ulkomaille-verova…
https://twitter.com/LauriFinest/status/1000705980005482496
http://juhanikhr.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182593-elakevarat-ovat-kertyne…
https://www.etk.fi/wp-content/uploads/graafi_kilpailukyky_tyoelakemaksu_…
https://yle.fi/uutiset/3-10201977
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/247634-antti-rinne-selittaa-kovaa-elake…
https://www.is.fi/politiikka/art-2000005677491.html
https://www.is.fi/politiikka/art-2000005677356.html
http://tutkimusblogi.kela.fi/arkisto/3968
https://www.is.fi/politiikka/art-2000005677356.html
https://twitter.com/Nakkalajarvi/status/995283991644332034
http://demarinuoret.fi/2017/11/29/demarinuoret-lapsilisat-verolle-ja-pai…