Ylioppilaskuntien pakkojäsenyys rikkoo ihmisoikeuksia

Tämä blogi on julkaistu alunperin osoitteessa puheenvuoro.uusisuomi.fi.

Yksi helpoiten korjattavissa oleva kotimainen ihmisoikeusloukkaus on ylioppilaskuntien pakkojäsenyys. Opiskelijapolitiikassa on jostain kumman syystä pidetty pakkojäsenyyttä voimassa huolimatta siitä, että se rikkoo niin opiskelijoiden yksilönvapauksia, perustuslaillisia oikeuksia kuin ihmisoikeuksiakin. Väite saattaa kuulostaa yliampuvalta, mutta on silti totta, ja juuri siksi ihmettelenkin, miten tulevaisuuden akatemian edustajat eli opiskelijat, saati lainsäädäntö- kuin lainvalvontakoneistommekaan ei ole puuttunut asiaan.

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 20. artiklassa todetaan, että “1. Kaikilla on oikeus rauhanomaiseen kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen. 2. Ketään ei saa pakottaa liittymään mihinkään yhdistykseen”. Tässä asiassa ei yksinkertaisesti ole mitään epäselvää, ylioppilaskuntien pakkojäsenyys rikkoo yksiselitteisesti YK:n ihmisoikeusjulistusta, johon Suomikin on sitoutunut.

Suomen perustuslain pykälässä 13 taas todetaan, että “Jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan”.

Selkeän perustuslaillisen loukkauksen lisäksi erikoisinta tässä pakkojäsenyyden ja perustuslain suhteessa on se, että vuonna 2003 ammattikorkeakoululaiksi annetussa esityksessä ehdotettiin ammattikorkeaopiskelijoille pakkojäsenyyttä oppilaskunnissa. Tuo esitys kuitenkin kaatui perustuslakivaliokunnassa nimenomaan sen takia, että oppilaskunnan pakkojäsenyys katsottiin opiskelijan perustuslaillisia oikeuksia rikkovaksi esitykseksi. Jonkin loogisen kärrynpyörän myötä ylioppilaskunnan pakkojäsenyyden ei kuitenkaan katsota loukkaavan yliopisto-opiskelijan oikeuksia, miksi?

Meille, jotka emme pidä lain kirjainta automaattisena osoituksena sen oikeudenmukaisuudesta, asia pitää tietysti perustella moraalifilosofisen pohdinnan kautta. Täysivaltaisen aikuisen tahdonvastainen pakottaminen yksinkertaisesti loukkaa ihmisen yksilönvapautta eli oikeutta tehdä itseään koskevia päätöksiä, jotka eivät loukkaa muiden vastaavia vapauksia. Voit itse kuvitella, millä argumenteilla vastustaisit esimerkiksi järjestelmää, jossa terveydenhuollon tai juridisen edunvalvonnan vastineeksi sinut pakotettaisiin liittymään Kokoomuksen, Vasemmistoliiton, kirkon tai vaikkapa Perä-Kärnävän pursiseuran maksavaksi jäseneksi? Ja juuri tästä tässä pakkojäsenyydessä on kyse.

Heti oppilaiden yksilönvapauksien, perustuslaillisten oikeuksien ja ihmisoikeuksien loukkaamisen jälkeen isoin ongelma pakkojäsenyydessä on se, että niin oppilaskunnat kuin Suomen ylioppilaskuntien liitto, SYL, toimii jatkuvasti laillisten tehtäviensä ulkopuolella ja vähintäänkin poliittisesti harmaalla alueella. Esimerkiksi SYL:n poliittisesta linjapaperista löytyy tolkuton määrä lähinnä puolueiden vaalistrategioista tuttua poliittista naminamia. Linjaukset feminismistä, kotihoidontuesta, vanhempainvapaista, varhaiskasvatuksesta, yritysten rekrytointimetodeista, työmarkkinapolitiikasta, pyöräilyn edistämisestä ja toisen asteen opiskelijoiden terveydenhuollosta ovat ylioppilaskunnan linjapaperissa vähintäänkin kiistanalaisia teemoja, eivätkä liity ylioppilaskunnan ydintehtäviin. Yhtä kiistanalaista olisi julistaa SYL kansallissosialistiseksi, kapitalistiseksi tai kristilliseksi liitoksi ja ujuttaa linjapaperiin teemoja mm. Lapin matkailuyrittäjien verotuksesta, ydinvoimaloiden periaatepäätöksistä, jäämeren radan rahoituksesta, vapaakauppasopimuksista tai Karjalan palautuksesta.

Tällä hetkellä osa näistä teemoista on SYL:n linjapaperissa ja loputkin voisivat olla, eivätkä opiskelijat silti pystyisi sanoutumaan niistä irti esimerkiksi eroamalla ylioppilaskunnastaan Miettikääpä, noin 130 000 suomalaista on täysin perusteetta pakotettu osaksi järjestöä, jonka arvoja iso osa ei todennäköisesti allekirjoita. Toivottavasti tämä osoittaa ainakin opiskelijoille sen, että päättävään asemaan päätyminen ei edellytä, eikä takaa, sen enempää moraalista selkärankaa kuin viisauttakaan.

Pakkojäsenyys on luonut ylioppilaskunnille ja SYL:lle käytännössä verotusoikeuden, vaikka sellaista ei pitäisi olla kuin valtiolla ja perustuslain nojalla myös kunnilla. “No eikä ole, Tere taas liioittelee”, huutaa valveutunut opiskelijapoliitikko. Hiljaa!

Ylioppilaskunta päättää jäsenmaksunsa suuruuden ja SYL:n taas vie tästä summasta haluamansa siivun oman liittokokouksensa päätöksellä. Todellisuudessa vain erittäin harvat pääsevät edes suoraan päättämään siitä, kuinka paljon heidän omaisuuttaan takavarikoidaan aktiivisten opiskelijapoliitikkojen agendojen edistämiseen. Teoreettisesti ylioppilaskunnilla ja SYL:lla, väitettyinä opiskelijoiden edunvalvojina, on pakkomaksatuksen kautta jopa mahdollisuus ajaa vähävarainen opiskelija korko- ja perintäkierteeseen.

SYL on perusteettomien oikeuksiensa myötä myös omaksunut kaikki julkisen sektorin tehottomuuteen liittyvät ongelmat. Sen maksavien jäsenten määrä laskee rajusti, mutta toimintamenoista ei silti olla valmiita karsimaan, koska piirit ovat pienet ja kavereille pitää riittää niin töitä kuin tulonsiirtojakin. Ei tarvitse olla matemaattisesti kovinkaan lahjakas ymmärtääkseen, että tämä tarkoittaa jyrkkää kasvavaa trendiä ylioppilaskuntien jäsenmaksun suhteen.

Ratkaisemisella tarkoitan tietysti oppilasjärjestöjen luottamustehtävien täyttämistä ihmisillä, jotka ovat valmiita asettumaan opiskelijoiden oikeuksien puolelle ja lopettamaan tämän korruptoituneen ja yksilönvapauksia loukkaavan pakkojäsenyysjärjestelmän. Ensimmäinen askel tällä tiellä on ottaa yhteyttä ylioppilaskuntaasi Liberaalipuolueen aktiivien lanseeraaman eroaylioppilaskunnasta.fi-palvelun kautta.

Toinen, ja se parempi keino, on tietysti äänestää nyt käynnissä olevissa edustajistovaaleissa. En millään pysty luettelemaan tässä kaikkia pakkojäsenyyttä vastustavia saati muita fiksuja teemoja ajavia edariehdokkaita, mutta suosittelen käyttämään pari minuuttia oman ylioppilaskuntanne nettisivuilta löytyvään vaalikoneeseen ja etsimään itsellenne sopivan ehdokkaan.

Kannattaa muistaa, että edarivaalien äänestysprosentti on pyörinyt siellä n. 30 %:n tietämillä. Näin alhaisella äänestysprosentilla jokaisella on äänellä on valtava merkitys, joten vapausaatteen ja yksilönvapauksien puolesta vaikuttaminen on tässä tapauksessa äärimmäisen tuottavaa. Muistakaa äänestää viisaasti!

http://www.un.org/en/universal-declaration-human-rights/index.html
http://www.ohchr.org/EN/UDHR/Pages/Language.aspx?LangID=fin
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/amk-oppilaskuntien-pakkojasenyys-ty…
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090558
https://syl.fi/wp-content/uploads/2016/10/Suomen-ylioppilaskuntien-liitt…
https://syl.fi/blogi/syl-on-feministinen-jarjesto-deal-with-it/
https://syl.fi/syl/vaikuttamistavoitteet-ja-poliittiset-linjat/
https://syl.fi/wp-content/uploads/2016/10/201021_SYL_KTS_2017-2020_halli…
http://tiaintu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240207-on-aika-luopua-ylioppilas…
http://www.eroaylioppilaskunnasta.fi/