Maataloustuet – Todellinen syy kalliiseen ruokaan
Tämä blogi on julkaistu alunperin osoitteessa puheenvuoro.uusisuomi.fi.
Niille, joille se ei vielä ole ilmiselvää: Maatalous on
Suomessa kannattamatonta. Se on kannattamatonta lyhyen kasvukauden, kalliiden
tuotantokustannusten ja korkean verotuksen takia. Siis samoista syistä miksi
ruokatarvikkeiksi jalostetut hyödykkeetkin ovat Suomessa Euroopan kalleimpia.
Ainoat syyt, miksi Suomessa enää on maataloustuotantoa nykyisessä laajuudessaan,
ovat A) EU- ja kansallisen tason protektionistiset tuontitullit, joilla
estetään halvan ruoan ja sen raaka-aineiden tulo markkinoille talousalueemme ulkopuolelta
sekä B) vuositasolla miljardien eurojen maataloustuotteiden tuotanto- ja
vientituet.
Jokainen ruokakaupassa säännöllisesti käyvä tietää kuinka
paljon kalliimpi esimerkiksi suomalainen tomaatti on espanjalaiseen serkkuunsa
verrattuna. Jokainen vähänkin enemmän matkannut tietää, että Euroopan
ulkopuolella ruoka on paikoittain todella halpaa. Suomalainen ruokatuote on keksimäärin
niin kallis, ettei se pysty raskaista tuotantotuista huolimatta kilpailemaan
kotimaan markkinoilla ilman tällaisia kansallistunteeseen vetoavaa ”suosi
suomalaista”-kampanjointia.
Mitä tämä siis selkeästi sanottuna tarkoittaa? Pyydän, lue
seuraava kappale ajatuksella:
Se tarkoittaa sitä, että suomalaiselta kuluttajalta peritään
vuosittain miljardeittain veroja, jotka kanavoidaan maataloustukina kalliita
raaka-aineita tuottaville suomalaisille maataloustuottajille. Kalliit
raaka-aineet myydään kallistaa ruokaa tuottaville ruoantuottajille, jotka myyvät
tuotteensa haittaverotuksen runtelemille, Euroopan kalleimmille, ruokakaupoille.
Koska suomalainen ruoka on niin kallista, että raskaasti verotettu suomalainen kuluttaja
joutuu ostamaan Etelä-Euroopassa tuotettua ruokaa, on Suomessa tukien ansiosta
ruoan ylituotantoa. Suomalaisilta otetaan veroina miljoonia euroja lisää, jotta
Suomessa tuotettu Euroopan toiseksi kallein ruoka saadaan myytyä ulkomaisille
kuluttajille sikäläiseen markkinahintaan, eli HALVEMMALLA kuin se suomalaisille
myydään. Koska EU:n sisälläkin tuotettu halpa ruoka laskee ruoan hintaa
suurissa tuottajamaissa (aiheuttaen tarvetta lisätuille), ovat suuret
tuottajamaat valjastaneet EU-koneiston keräämään EU-maiden veronmaksajilta
(kuten suomalaisilta kuluttajilta) miljoonia euroja lisää maksaakseen vientitukien
avulla halvimman ruoan ulos Euroopan markkina-alueelta.
Euroopan ulkopuolella monissa esiteollisissa
agraariyhteiskunnissa, eli tuttavallisemmin kehitysmaissa, tuotetaan ruokaa
vielä huomattavasti halvemmalla kuin EU:ssa. EU-maissa on kuitenkin tukien
ansiosta ylituotantoa. Niinpä mm. suomalaisilta veronmaksajilta kerätään
satojamiljoonia euroja lisää veroja, jotta tuo ylituotanto voidaan ostaa
tuottajilta markkinahintaan ja lähettää se kehitysmaihin muka humanitaarisena
apuna.
Näiden esiteollisten agraariyhteiskuntien kehityskaari
jälkiteollisiksi yhteiskunniksi noudattelisi samaa linjaa, kuin esimerkiksi
vauraiden pohjoismaiden kehityskaari viimeisen sadan vuoden aikana. Vielä
1900-luvun alussa Suomessa kuoltiin nälkään, mikä tietysti oli traagista, mutta
kuitenkin maailmanhistorian valossa täysin normaali osa kaikkien yhteiskuntien
kehityskaarta. Toisaalta vielä traagisempaa olisi ollut, jos esi-isillemme
olisi tiputettu ilmaista pottua taivaalta, koska silloin maataloustuottajat,
eli suurin osa silloisista suomalaisista, olisi menettänyt elantonsa viljelyn
muuttuessa kannattamattomaksi edes omiin tarpeisiin.
Mutta jos kävisikin niin hassusti, että kehitysmaissa
maataloustuotteista saataisiin oikea vientivaltti, on Eurooppa valmiina
torppaamaan moisen kehityksen. Sisämarkkinoiden suojelemiseksi, eli toisin
sanoen kuluttajahintojen pitämiseksi tarpeeksi ylhäällä, EU:n ulkopuolelta
tuleville maataloustuotteille on määrätty raskaat tuontitullit. Näin
esimerkiksi Suomen markkinoille ei pääse todella halpaa ruokaa, eivätkä hinnat
näin ollen pääse laskemaan.
Joka ikinen näistä eurooppalaiseen ruoantuotantoon
liittyvistä ”tukitoimenpiteistä” nostaa suomalaisen kauppalaskua. Yksikään
näistä elementeistä ei ole kuluttajalähtöinen, vaan tuottajalähtöinen. Meidät
veronmaksajat pakotetaan maksamaan ryöstöveroja, jotta meiltä voidaan kyniä
loputkin rahat ruokakaupassa. Järjestelmän sivutuotteena on saatu tuettua
liikakansoitusta, osaltaan myötävaikutettu valtavien nälänhätien syntyyn, hidastettua
kehitysmaiden kehitystä ja noin yleisesti ottaen aiheutettu vuosikymmeniä
kestävä humanitaarinen kriisi eri puolille maailmaa.
Koko vyyhti lähtisi purkautumaan sillä, että lopettaisimme
maataloustuet. Eikö looginen johtopäätös silloin ole se, että maataloustuet
tulisi lopettaa? Jos ei, niin miksi ei?
PS. Timo
Kaunisto väläyttää blogissaan, että maataloustuki tulee nähdä
”kustannuskorvauksena ruoan hinnan alentamisesta”. Tämä on jo niin absurdi
ajatus, että viinaa pittää juua. Jokainen meistä maksaa veroissaan sen summan,
mikä maataloustuottajille tukiaisina maksetaan; hinta siis on sama ja maksaja
sama. Normaalin yrittäjän kustannuskorvaus on se raha, minkä asiakas suostuu
vapaaehtoisesti tuotteesta maksamaan.
Esimerkki: Jos minä otan Timolta kympin taskusta ja sen jälkeen tarjoan
kymmenen euron alennuksen tuotteesta, jonka Timo ostaa puoleen hintaan
toisaalta, niin olenko minä A) ansainnut ”kulukorvaustani” tai B) onko ”kulukorvaus” laskenut tuotteeni todellista hintaa?