Onko vauraus syy autoiluun vai autoilu syy vaurauteen?

Autoilun ja tieliikenteen päästöjen ympärillä pyörivä vähäjärkinen hullunmylly alkaa jo riittää. Helsingin Sanomat käsitteli eilen asiaa artikkelissaan, jonka alavire oli seuraava, lainaus: ”Yleiskuva on kuitenkin se, että tulojen noustessa ajokilometrit kasvavat”. Osalle vasemmistopoliitikoista tämä uutinen näytti olevan kuin taivaan lahja, nyt päästäisiin taas verottamaan niitä tyhmiä rikkaita. Mutta mikä on totuus? Pohditaanpa.

Onko ajokilometrien määrä seurausta ihmisen vauraudesta vai onko vauraus seurausta ajokilometrien määrästä? Voisiko sittenkin olla niin, että autolla ajaminen on edellytys työnteolle ja sitä kautta portti isompiin tuloihin? Ei suomalaiset autoissaan huvikseen istu, poislukien ne harvat alan harrastajat. Suurin osa meistä ajaa autolla siksi, että sillä pääsee töihin tienaamaan perheelle elantoa.

Autoilun kustannuksia yritetään nyt kammeta ylös joka suunnalta. Työhön pääsyn edellytyksiä yritetään heikentää erilaisin tietullein ja ruuhkamaksuin. Polttoaineveroa korotetaan ja hallituksen työryhmä esittää yhtenä tieliikenteen suitsimisen keinona ajoneuvoveron kolminkertaistamista. Moni poliitikko on sokaistunut vimmassaan asettaa lisäveroja ”rikkaille”, eivätkä tunnu ymmärtävän, että auto on hyvinvoinnin edellytys suurimmalle osalle lapsiperheistä ja ihan pienituloisistakin.

Kun autoilu on monen perheen toimeentulon edellytys, niin voidaan kysyä, että millaiseen tulevaisuuteen johtaa se punavihreä visio, jossa yksityisautoilu loppuu tai se vähenee merkittävästi? Ymmärrän, että päästöjä halutaan vähentää ja se on hyvä asia. Mutta tässä taloustilanteessa Suomella ei ole varaa heikentää suomalaisten työssäkäynnin edellytyksiä. Jos jotain maksuja korotetaan, pitää niiden tuotto ohjata lyhentämättömänä auto- ja ajoneuvoveron alentamiseen. Tällöin suomalaiset voisivat ostaa itselleen uudempia, turvallisempia ja vähäpäästöisempiä autoja. #terestroika