Slide

Artikkelit

PAM – Suomen surkein ammattiliitto

27.10.2017

Tämä blogi on julkaistu alunperin osoitteessa blogbook.fi.

Kilpailu Suomen haitallisimman ammattiliiton tittelistä on raivonnut kiivaana jo vuosikymmeniä. Huolimatta muiden ammattiliittojen laittomista lakoista, uhkauksista pysäyttää koko yhteiskunta ja mielipuolisista etujen vaatimisesta, Palvelualojen Ammattiliitto, PAM, on hallinnut tätä kilpailua suvereenisti. PAM on onnistunut ennen näkemättömällä tavalla yhdistämään perinteiset ammattiyhdistysteemat, kuten saavutettujen etujen puolustamisen, jämähtämisen teollistumisen ajan työmarkkinapolitiikkaan, työttömien työmarkkinoille pääsyn estämisen ja yleissitovuuteen takertumisen.

Toki juhlapuheet kaikilla työmarkkinajärjestöillä ovat hienoja, mutta todellisuus sitten aivan jotain muuta, sama on totta myös PAM:n kohdalla. Niinpä suurin osa PAM:n julkisista keskustelunavauksista sattuvatkin eniten juuri palvelualojen työntekijöihin, vaikka markkinoinnissa kaikki maailman kurjuus on onnistuttukin leimaamaan markkinaliberaalien viaksi.

Viime talven kynnyksellä turistisesongin alkaessa PAM ilmoitti kieltävänsä sesonkityöntekijöiltä jo neuvotellun oikeuden tehdä töitä yli 150 tuntia kolmiviikkoisjaksolla. Sesonkityön luonteeseen kuulu lyhyt, mutta intensiivinen työjakso, josta saaduilla tuloilla voi elää sesonkien välisenkin ajan. Mutta PAM:lle se ei kelvannut, vaikka työntekijät olivat tyytyväisiä mahdollisuuteen elättää itsensä omalla työllään. Tämä tietysti aiheuttaa sen, että matkailuyrittäjien täytyy palkata pitkä liuta kokematonta työvoimaa samalla, kun kokeneempien sesonkityöntekijöiden tulotaso alenee merkittävästi. Jälleen on suomalainen työmarkkina muuttunut hieman jäykemmäksi samalla, kun on saatu aiheutettua haittaa palvelualalle ja turismille, sekä heikennettyä yhden alan tuottavuutta, siitä kiitos PAM:n edunvalvontakoneistolle.

Viime vappuna PAM:n Facebook-ryhmässä julkaistiin kuva, jossa ongelmaksi noustettiin työnteko vappuna. Satojentuhansien suomalaisten ollessa kroonisen työttömyyden uhreja, tämä “edunvalvontajärjestö” yrittää esittää pyhänä töissä käyvät joinain marttyyreina. Se PAM:n työntekijä, joka photoshoppasi kuvaan tuon ilmapallon, olisi voinut samalla shopata noille ukoille kivekset, että pärjäisivät kahdeksan tuntia kotona ilman pyllynpyyhkijää.

PAM on myös muistuttanut meitä siitä hotellisiivoojien ahdingosta, jossa “asiakkaiden arvostama mukavuus, kuten paksut patjat ja tyynypinot todellisuudessa vaikeuttavat kerroshoitajan työtä”. On tietysti ikävää, että esimerkiksi asiakkaiden viihtyminen aiheuttaa vaivaa palvelutyön tekijälle, mutta millaisen kuvan PAM lähettää tällaisella kampanjalla meille kaikille? Ehkä olisi parempi, jos hotelliasiakkaat nukkuisivat karsinoissa, joista kerrossiivooja voisi kätevästi talikolla ja painepesurilla siivota oljet ja ulosteet pois?

Viime vapun alla villit tarinat orjatyöstä ja fantasiat myyttisten oikeistovoimien halusta lopettaa ammattiyhdistysliikkeen olemassaolo ryydittivät juhlintaa kaikkien muiden vähintään sata vuotta vanhojen AY-kliseiden kanssa. PAM:n järjestöjohtaja Niina Koivuniemi antoi kritiikkiä sai niin osa-aikatyö kuin nollatuntisopimustenkin suuntaan samalla osoittaen, että ymmärtää työmarkkinoiden toiminnasta ja työntekijöiden yksilöllisistä tarpeista jotakuinkin yhtä paljon kuin sika satelliiteista.

Epäsäännöllisten työsuhteiden ja osa-aikatyön vaihtoehto ei monessa tapauksessa ole kokopäiväiset työsuhteet ja säännölliset kahdeksantuntiset työpäivät, vaan työn luonteen takia nimenomaan työttömyys. Tällaisesta esimerkkinä on vaikkapa kesäsesongin jäätelömyyjät, joita ei ole mitään itua istuttaa jätskikojuissa myös sadepäivinä, vaan tulos on hyvin pitkälti sidoksissa aurinkoiseen säähän. Jos näille työntekijöille pakotetaan kiinteä kuukausipalkka, niin tuloksena ei ole paremmin palkatut jäätelönmyyjät vaan työttömät jäätelönmyyjät.

Koivuniemi vaati vappupuheessan myös, että ”veroparatiisien toimintaan, aggressiiviseen verosuunnitteluun, veronkiertoon ja muuhun porsasteluun on puututtava kaikin mahdollisin keinoin”. Kuinka uskottavia nuo vaatimukset ovat, kun AY-liikkeen vuokra-asuntokeinottelulla sekä verosubventioilla paisutettu omaisuus on verottajalta piilossa? Tämä kaksinaismoraalin leimaama AY-retoriikka ei ole sinällään uutta, mutta yllättävää on se, että niin moni valitsee katsoa tätä räikeää kaksinaismoraalia läpi sormiensa.

Keskon ostettua Suomen Lähikaupan liiketoiminnan ja muutettua Siwat sekä Valintatalot K-marketeiksi, ymmärrettiin työntekijäpuolella nopeasti, että muutos on loistava mahdollisuus asiakasmäärien ja myynnin lisääntyessä. Mutta poteronsa pohjalla lymyilevässä PAM:ssa ei annettu elämän realiteettien taaskaan häiritä aatteelista työtä.

PAM:n neuvontapäällikkö Juha Ojala sanoi olevansa huolissaan siitä, että kauppiasvetoisessa liiketoiminnassa yrittäjä tekee itse töitä omassa kaupassaan, työllistää mahdollisesti perheenjäseniään ja näin muka tuhoaa työpaikkoja. Mihin niitä työpaikkoja katoaa, jos yritystoiminnasta omalla henkilökohtaisella omaisuudellaan vastaava yrittäjä perheineen työskentelee yrityksensä hyväksi? Ja millä logiikalla PAM:n politrukin mielestä parhaat yrittäjät ovat heitä, jotka kohtelevat työntekijöitä kuin perheenjäseniään, mutta huonoimpia he, joiden perheenjäsenet työskentelevät samassa yrityksessä?

On aivan selvää, ettei PAM:n johdolle jäsentenstä etu merkitse mitään, vaan AY-eliitti on valmis murskaamaan jalkoihinsa armotta niin työntekijät, yrittäjät kuin työttömätkin, kunhan järjestön hallintokoneisto voi hyvin. Viimeisin tyylinäyte tuli, yllätys yllätys, Ann Seliniltä nyt palkkaneuvottelujen alla, kun hän totesi, että palkkojen pitää nousta vaikka yrityksiä menisi konkurssiin. PAM:n liittojohto on siis valmis jopa syrjäyttämään palvelualojen työntekijöitä työelämästä, jos neuvotteluissa saadaan nostettua omaa häntää edes vähän! Tämä todistaa vain sen, ettei Ann Selin ymmärrä kysynnän ja tarjonnan lakiin nojaavasta markkinamekanismista tuon taivaallista, eikä hänellä näin ollen tulisi olla mitään roolia missään työmarkkinoita tai elinkeinoelämää koskevissa neuvotteluissa.

AY-johtajien tilanne on tietysti tukala tässä kiihtyvällä vauhdilla muuttuvassa maailmassa. PAM:n johtajat esimerkiksi istuvat lähes sata vuotta vanhoissa teollistumisen ajan työmarkkinapoteroissa kusemassa matalapalkkaisten työntekijöiden kulhoihin samalla uskotellen heille, että kohta on tarjolla maukkaita muroja. Ihmettelenkin, miksi palvelualojen työntekijät laittavat luottonsa vuosikausia liittonsa johdossa epäonnistuneeseen Ann Seliniin ja kätyreihinsä? Enkä toisaalta uskokaan PAM:n jäsenten varsinaisesti luottavan liittojohtoonsa, mutta puoluekirjan ja poliittisten suhteiden perusteella valtansa betonoineen AY-eliitin vaihtaminen liittokokouksissa lienee yhtä helppoa kuin Kim Jong-Unin syrjäyttäminen Korean Työväenpuolueen johdosta.

Haluan vielä tehdä selväksi sen, etten vastusta työntekijöiden tai työnantajien järjestäytymistä, molemmilla kun on perusteltu syy valvoa etujaan ja oikeuksiaan työmarkkinoilla. Mutta vastustan sitä, että työmarkkinajärjestöt elävät räikeästä valheesta, ja ulkoparlamentaarisina toimijoina tekevät kaikkia suomalaisia koskevia sopimuksia ilman vaaleissa lunastettua mandaattia. Näin eritoten tilanteissa, joissa työmarkkinapolitrukit muka työntekijöitä suojellessaan aiheuttavat lisää työttömyyttä kaikkine negatiivisen lieveilmiöineen ja jarruttavat koko kansantaloutemme positiivista kehitystä.

http://yle.fi/uutiset/3-9294666

http://www.talouselama.fi/uutiset/ay-johtaja-huolestui-emme-halua-etta-suomi-palautuu-orjatyon-aikaan-6645465

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/194905-ay-pomoilta-vaatimus-juha-sipilalle-valistavetajat-kuriin

https://yle.fi/uutiset/3-9090488

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005417415.html