Tapaus SSAB Raahe – Miksi ay-liike kapinoi parempia työoloja vastaan?
Talouskriisin iskettyä ammattiyhdistysliikkeellä olisi voinut olla tiimipelaajan ja työpaikkojen pelastajan rooli, mutta se valitsi toisin. Kun maailmantalous syöksyi kaaokseen ja vientivetoisen Suomen talous kyykkäsi, on ay-patruunoilta kuultu toinen toistaan mielipuolisempia vaatimuksia, joiden seurauksena yhä useampi joutuisi työttömäksi.
Viimeisin käänne on SSAB:n Raahen terästehtaalla pidettävä neljän päivän lakko. Sen laittoivat alulle ay-juntturat, jotka eivät halua noudattaa työturvallisuusprotokollaa. Sen mukaan työntekijän täytyy varmistua oikeista turvallisuusvarusteista työtehtäviä suorittaessaan ja raportoida kaikki vaaralliset tapaukset työnantajalle. Turvallisuushavaintojen ilmoittaminen on esimerkiksi rakennusalalla täysin arkipäivää ja sen avulla on kyetty merkittävästi parantamaan työntekijöiden turvallisuutta viime vuosikymmeninä.
Ei ole vaikeaa kuvitella, että jos Raahen terästehtaalla joku vammautuu tai kuolee, on liittoväki ensimmäisenä vaatimassa tehtaan johtoa ja työturvallisuudesta vastaavia johtajia vastuuseen. Herääkin kysymys, miksi työturvallisuudesta nyt kiukutellaan liiton johdolla? Ja miksi muka työntekijöiden asiaa ajavan liiton paikallisosasto lyö jälleen yhden naulan suomalaisen teollisuuden arkkuun? Joku kaunis päivä Raahenkin tehdas näkee päivän, kun konsernin johto arvioi, investoidaanko tehtaaseen vai ajetaanko se alas. Veikkaan, että se päivä on lähempänä kuin moni arvaakaan.
Kuten sanottua, ammattiyhdistysliike voisi olla kriisiaikana voima, joka parantaa suomalaisten mahdollisuuksia päästä töihin ja tienaamaan oma elantonsa. Valitettavasti se on valinnut roolin työttömyyttä pahentavana ja viime vuosisadan luokkataisteluissa elävänä jarrumiehenä. Hintaa tästä jarruttamisesta tosin eivät maksa ay-patruunat, vaan tavalliset työntekijät. Sen takia muistutan kaikkia, että liitosta kannattaa erota. #terestroika
