Valtion velka – Tuhlailun aiheuttama ongelma
Suomen valtion budjetti on tänä vuonna ennätykselliset 81,7 miljardia euroa. Käytetäänkö jokainen euro varmasti asiallisesti ja tehokkaasti? Ei tietenkään. Hävikkiä on, mutta paljonko? Prosentti? Viisi prosenttia? Minä väitän, että vähintään kymmenen prosenttia. Sen verran löysää nimittäin on lähes missä tahansa vakiintuneessa satojen työntekijöiden organisaatiossa. Ja valtiolla on töissä yli 78 000 suomalaista.
Jos luvut kuulostavat isoilta, niin kysykää keneltä tahansa tuntemaltanne julkisen sektorin (tai yksityisen sektorin) työntekijältä: Paljonko heiltä kuluu viikottaisesta työajasta työtehtävänsä kannalta tuottamattomaan työhön? Neljä tuntia viikossa? Siinä on se 10 prosenttia.
Luottamustehtävieni puolesta näen joka viikko valtavan määrän viranhaltijoiden työaikaa valuvan täysin hukkaan. Loputtomat valtuustojen, lautakuntien, jaostojen ja muiden hallinnollisten organisaatioiden kokoukset. Tehottomat prosessit. Ja siihen päälle vielä muu julkishallinnon tuhlailu, joista muutamia mainitakseni:
Nykytunteen museo: 460 000 €
Verohallinnon some-pöhinät: 600 000 €
Tupakkavalistus Kirgisiassa: 1 000 000 €
Yleisradio: 576 000 000 €
Uniper-kaupat: ~7 000 000 000 €
Lista on kuin painajaisesta. Tai 1980-luvun pölhökomediasta. Mutta valitettavasti totisinta totta, eikä tässä ole kuin pintaraapaisu. Mistä tiedän? Siitä, että julkisen sektorin rahankäyttö on lähes läpinäkymätöntä. Jos julkinen sektorimme olisi aidosti läpinäkyvä, kansalaiset pääsisivät tutkimaan julkista rahankäyttöä kuittitasolle asti modernien kirjanpitojärjestelmien kautta. Vaan eivätpä pääse.
Kuinka paljon nopeammin VTV:n entinen ylijohtaja Tytti Yli-Viikari olisi jäänyt kiinni holtittomasta rahankäytöstään, jos kansalaiset olisivat voineet löytää kampaamo-, kuvaus- ja lentolaskut Valtiontalouden tarkastusviraston litteralta? Entä Katri Kulmunin koulutuspalkkiokohu, kansanedustajien kulukorvauskikkailut? Paljonko korruptiota ja veronmaksajien rahojen törsäämistä paljastuisi, jos kansalaisyhteiskunta pääsisi esteettömästi tarkastelemaan kuntien, valtion, virastojen, ministeriöiden, veikkauskratian, valtionyhtiöiden ja muiden veronmaksajien sydänverellä ruokittujen julkisten toimijoiden tilinpäätöksiä kuittitasolla?
Ei Kokoomuksen peräänkuuluttama säästäminen tarkoita tärkeistä palveluista leikkaamista, vaan niiden rahoituspohjan pelastamista. Ei sen uuden sairaanhoitajan, poliisin, ammattiupseerin tai opettajan palkkaan tarvittu raha mihinkään taikaportaaliin hävinnyt. Se meni Nykytunteen museoon, Verohallinnon hupsuihin Instagram-päivityksiin, Kirgisiaan, valtionyhtiön epäonnistuneisiin sijoituksiin, räjähdysmäisesti kasvavan valtionlainan korkoihin ja tuhansiin muihin kohteisiin, jotka eivät parantaneet suomalaisen veronmaksajan elämää millään tavalla.
Ja lisää on tulossa, jos velkarahaan rakastuneet törsääjät saavat jatkaa vallassa. Siksi jokaisen oman työnsä hedelmiä ja peruspalveluiden laatua arvostavan kannattaa äänestää Kokoomusta, Suomen ainoaa riittävää menokuria vaativaa puoluetta.
