Suomi Natoon – Venäjän hyökkäys paljasti suomalaisten hyväuskoisuuden

Venäjän hyökkäys Ukrainaan paljasti karulla tavalla, millaisella tuuliajolla Suomen ulkopolitiikka on ollut lähes 80 vuoden ajan. Sodan jälkeisen sukupolven mielet kyllästettiin suomettuneella propagandalla ja valheilla, joiden toistelemisesta on tullut osalle poliitikoista vuosikymmeniä kestänyt ura.

Suuria suomalaisia valheita:
– Venäjä ei uhkaa meitä.
– Turvallisuuspoliittinen tilanne ei ole muuttunut.
– Presidenttimme on Putin-kuiskaaja.
– Liittoutumattomuus takaa rauhan.
– Isä aurinkoinen rakastaa meitä, kunhan emme liity Natoon.
– Olemme idän ja lännen välissä.

Näitä valheita toistelemalla suomalaisille on uskoteltu, että poliittisen johtajuuden puute ja pelkuruus onkin jumalaista viisautta, johon voi yltää vain nuolemalla kulloin vallassa olevan venäläisen despootin saappaita. Samalla itään rähmällään olleet poliitikot naureskelivat Viron, Latvian ja Liettuan kaltaisille maille, joiden johtajat ovat pelottomasti tuoneet esiin Venäjän johtajien todellista luonnetta.

Edes Politkovskayan, Skripalit, Hodorkovski, Navalnyi tai Krimin valtaus eivät karistaneet monien poliitikkojen lapsenuskoa Venäjän laupeuteen. Siksi rimpuilemme nyt löysässä hirressa, kun Unkari ja Turkki tekevät politiikkaa Nato-jäsenyydellämme.

Kannustan silti kaikkia suomalaisia tekemään johtopäätöksiä seuraavissa vaaleissa. Ja sitä seuraavissa. Ja sitä seuraavissa. Jotta kansakuntana emme enää olisi rähmällään itään, vaan seisoisimme vihdoin selkä suorassa omilla jaloillamme. Osana Natoa, puolustaen tinkimättömästi länsimaista demokratiaa ja siihen liittyvää vapautta.