Tappavaa päihdepolitiikkaa

Tämä blogi on julkaistu alunperin osoitteessa puheenvuoro.uusisuomi.fi.

Jos inhimillisen kärsimyksen lisääntyminen sekä kansantaloutemme rapautuminen ovat olleet poliitikkojemme tavoitteita, on nykyinen päihdepolitiikka tukenut tuota kehitystä todella tehokkaasti. Kieltolain hengessä laaditut lakimme eivät perustu tutkittuun tietoon vaan sille intuitiiviselle olettamukselle, että päihteiden käytöstä aiheutuvat ongelmat ratkeavat kielloin ja rangaistuksin. Tutkimustieto kuitenkin osoittaa, että kyseinen olettamus on täysin virheellinen.

Sosiaaliset vaikutukset – Portugali

Kovin yleinen perustelu nykyiselle rangaistuksiin perustuvalle päihdepolitiikalle on se, että huumeiden* käyttö aiheuttaa sosiaalisia ongelmia, jotka ratkaistaan kovalla kurilla ja rangaistuksilla. Tällä hetkellä laittomien huumeiden ja hallussapitäjiä köyhdytetään sakoilla, heidät eristetään vankilatuomioin muusta yhteiskunnasta ja heidät yritetään sulkea työelämästä rikosrekisterimerkinnöin. Nykyinen päihdepolitiikka siis perustuu sellaiselle nurinkuriselle ajatukselle, että sosiaalisia ongelmia ehkäistään parhaiten aiheuttamalla sosiaalisia ongelmia.

Portugalissa uskallettiin ajatella toisin; maassa dekriminalisoitiin** kaikki huumeet vuonna 2001 ja kanavoitiin rahaa päihdevalistukseen, ennaltaekäisyyn, vieroitukseen ja auttavaan sosiaalityöhön. Tiettyjen huumeiden maahantuonti on edelleen rangaistavaa, mutta niiden hallussapitäjiä ei enää tuomita oikeusasteissa, jos hallussapidetty määrä ei ylitä kymmenen päivän annosmäärää. Huumeiden hallussapidosta kiinni jääneet portugalilaiset passitetaan sosiaalityöntekijän, psykologin ja juristin juttusille miettimään keinoja tilanteen korjaamiseen. Toisen kerran karenssiajan sisällä hallussapidosta kiinni jääneet saattavat saada sakkoja tai yhteiskuntapalvelusta, mutta järjestelmän ensisijaisena tarkoituksena on ohjata käyttäjät päihdevieroitukseen.

Tällaisen vapaamielisen päihdepolitiikan seurauksena huumeongelmat ovatkin Portugalissa räjähtäneet käsiin? Päinvastoin, entisestä huumeongelmien kärkimaasta on 15 vuodessa tullut uuden ajan päihdepolitiikan mallimaa. Vieroitushoitoihin hakeudutaan helpommin siinä, missä alaikäisten huumeiden käyttäjien, narkomaanien, huumekuolemien ja HIV-positiivisten narkomaanien määrä on laskenut. Ei ole vaikeaa ymmärtää miksi Portugalin malli näyttäisi toimivan; kun jo valmiiksi köyhiä ja syrjäytyneitä ei köyhdytetä ja syrjäytetä lisää, heidän on helpompi toipua yhteiskuntakelpoisiksi. Kun huumeiden hallussapidosta tai päihdeongelmista on seurauksena apua  eikä koko elämän tuhoavaa kuritusta, kynnys hoitoon hakeutumiselle pienenee dramaattisesti.

 ”The data show that, judged by virtually every metric, the Portuguese decriminalization framework has been a resounding success. Within this success lie self-evident lessons that should guide drug policy debates around the world.”

Portugalin malli osoittaa, että suomalaisella päihdepolitiikalla ei ole toivottua vaikutusta sosiaalisten ongelmien ehkäisijänä, vaan se nimenomaan pahentaa tilannetta. Joissain tapauksissa laittomien päihteiden käyttäjien pahin ongelma on itse asiassa nykyisen lainsäädännön ja viramomaisten aiheuttamat haittavaikutukset eikä suinkaan päihteiden käytön potentiaaliset riskit.

Taloudelliset vaikutukset – Colorado, USA

Toinen yleinen perustelu nykyiselle päihdepolitiikalle, kuten kaikelle suomalaiselle kieltämiselle yleensäkin, on sen ”yhteiskunnalle aiheuttamat kustannukset”. Jos sote-sektorille aiheutuneet kustannukset olisivat moraalisesti kestävä syy sakottaa ja vangita, niin esimerkiksi itsemurha, tupakointi, ylipaino, tinnerin imppaaminen, vähäinen liikunta ja liikuntaa harrastaessa loukkaantuminen olisivat myös kriminalisoituja tekoja. Jokainen ymmärtää ettei noiden asioiden kieltäminen auta itse ongelmaan, mutta päihdeaineista puhuttaessa logiikka kuitenkin rakoilee monilla lainsäätäjillä kuin muillakin suomalaisilla.

Coloradossa uskallettiin ajatella toisin; osavaltio laillisti kannabiksen vuonna 2012. Kotona saa kasvattaa muutaman kasvin omaan käyttöön, hallussapito on sallittu 28 grammaan asti siinä, missä teollinen tuotanto ja kaupallinen myynti on verotettua ja valvottua siinä missä alkoholi ja muutkin elintarvikkeet. Päihtyneenä ei edelleenkään saa ajaa autoa eikä kannabista saa käyttää julkisilla paikoilla.

Kai tällainen vapaamielisyys on kostautunut tehden Coloradosta huumehelvetin, missä kaikki rahat menevät rikollisuuden torjuntaan? Päinvastoin. 5,4 miljoonan asukkaan Colorado sai verotuloina yli 40 miljoonaa dollaria kannabista verottamalla. Osavaltioille määrätyn verokaton myötä Colorado voi itse asiassa joutua alentamaan veroprosenttiaan kasvaneiden verotulojen takia. Vaikka kausaliteetti ei ole 100 % selvää, on Denverissä eritoten huumekauppaan liittyvä väkivalta- ja omaisuusrikollisuus laskenut huomattavasti, mikä osaltaan on vähentänyt poliisien ja tuomioistuinten kuormitusta.

Kuten minkä tahansa myyntiartikkelin kohdalla, kysynnän, tarjonnan ja muutaman muun muuttujan suhde määrittelevät kuluttajahinnan. Ne miljoonat eurot, jotka laitetaan Tullin, Poliisin, tuomioistuinten ja muiden viranomaisten toimintaan, vain siirtyvät huumausaineiden kuluttajahintoihin ”yritystoiminnan” kasvaneiden kulujen ja riskien myötä. Nämä rahat menevät suoraan järjestäytyneiden ulkomaisten rikollisjärjestöjen katteisiin ja huonontavat vaihtotasettamme. Suomeen kannattaa edelleen yrittää tuoda 1800 kiloa hasista, 330 kiloa amfetamiinia sekä kymmeniätuhansia pillereitä Subutexia, koska riski rangaistuksesta voidaan kompensoida niillä kymmenillämiljoonilla tienattavissa olevilla euroilla.

Voimme päihdepolitiikallamme valita, menevätkö suomalaisten päihteisiin käyttämät rahat ulkomaisille rikollisliigoille vai kotimaisille viranomaisille potentiaalisten haittojen hoitamiseen.

Johtopäätökset

Suomalainen päihdepolitiikka on täydellisen epäonnistunutta. Kansalaisten verorahoilla rahoitettu kilpajuoksu itsemääräämisoikeuttamme vastaan on jo hävitty, mutta silti käytämme hirvittävät määrät resursseja hoitamaan inhimillisiä ja taloudellisia ongelmia, jotka ovat suoraa seurausta resurssipulasta kärsivän lainvalvontakoneistomme tarpeettomasta kuormittamisesta.

Päihdepolitiikkamme tarvitsee suunnanmuutosta ja lainsäädäntömme päivittämistä. Faktojen valossa nykyään kiellettyjen huumausaineiden dekriminalisointi ja ainakin kannabiksen laillistaminen tuottaisi verotuloina ja säästöinä valtavan määrän rahaa siinä, missä viranomaisten uudelleen suunntut resurssit voisivat valistuksen, ehkäisevän päihdetyön ja ihmisten auttamisen myötä vähentää inhimillisiä kärsimyksiä.

Koska istun itse samassa veneessä, ymmärrän että suomalaisen propaganda- ja pelottelukoneiston peruskouluista asti muovaamat mielet eivät helposti taivu haastamaan nykyisiä käsityksiä päihdepolitiikastamme. Toivoisin kuitenkin kaikkien suhtautuvan ennakkoluulottomasti näihin uusiin toimintamalleihin, koska niiden vaikutukset on testattu ja todettu käytännössä.

Muista äänestää viisaasti.

* Teknisesti kaikki huumeet ovat päihdeaineita, mutta tekstin ymmärtämisen helpottamiseksi puhun huumeista ja päihdeaineista, jotta nykyisellä päihdepolitiikalla vedetty raja pysyy selvänä

** Dekriminalisointi tarkoittaa luopumista aikaisemmista käytöstä ja hallussapidosta annetuista rangaistuksista.